kutsutaan biokertymiseksi: petokalat syövät pienempiä kaloja, joihin elohopeaa on voinut kertyä, ja elohopean määrä voi lisääntyä kalan kasvaessa ja vanhetessa.
Meksikonlahden tiilikalalla on mitattu erittäin korkeita elohopeapitoisuuksia. Toisaalta nuoremmilla ja pienemmillä lajeilla, kuten sardiineilla, elohopeapitoisuudet ovat yleensä huomattavasti alhaisempia. Tonnikalan elohopeapitoisuus puolestaan vaihtelee lajin, koon ja muiden tekijöiden mukaan.
Myös ympäristön saastuminen vaikuttaa siihen, kuinka paljon elohopeaa vesistöissä ja niiden eliöissä esiintyy. Siksi yksittäisiä elohopeapitoisuuksia koskevia lukuja kannattaa tulkita varoen, sillä pitoisuudet voivat vaihdella alueittain ja ajan myötä.
Yleisenä periaatteena on järkevää suosia sellaisia kalalajeja, joissa on runsaasti omega-3-rasvahappoja ja
