milloin teeskentelin olevani onnellinen. Minä tiesin, milloin hän oli huolissaan, vaikka hän yrittikin peitellä sitä vitsin taakse.
Saatoimme puhua tuntikausia tyhjästä, mutta jostain syystä noista keskusteluista tuli aina päivämme tärkein osa.
Pelkäsin, että tunteideni myöntäminen voisi tuhota sen ainoan suhteen, jota ilman en voisi kuvitella eläväni.
Ehkä Jeffrey tunsi samoin. Kumpikaan meistä ei ollut tarpeeksi rohkea ottamaan siitä selvää.
Sitten koitti kesäyö, joka muutti kaiken.
Meillä molemmilla oli ollut kamalia treffejä. Minun kumppanini oli puhunut suurimman osan illasta itsestään, kun taas Jeffreyn treffikumppani oli ilmeisesti käyttänyt koko illallisen arvostelemalla hänen
