vain, mitä tapahtui.”
Tunsin kyynelten valuvan kasvojani pitkin.
“En koskaan lakannut rakastamasta sinua.”
Jeffrey puristi kättäni.
“Tiedän sen nyt.”
Sitten hän kurkotti taas laatikkoon.
Tällä kertaa hän otti esiin valokuvan minusta yhdeksäntoistavuotiaana, seisomassa taloni ulkopuolella kirjekuori kädessäni.
Takanani oli pysäköity auto.
Sen vieressä seisoi mies.
Setäni Daniel.
Tuijotin valokuvaa.
“Miksi hän oli siellä?”
Jeffreyn ilme vakavoitui.
“Sitä olen yrittänyt ymmärtää viimeiset kuusi kuukautta.”
“Kuusi kuukautta?”
Hän nyökkäsi.
”Isäni kuoltua löysin hänen työpöydältään vanhan kansion. Se sisälsi kirjeesi ja joitakin muita asioita. Aloin selvittää, mitä oli tapahtunut.”
“Mitä muuta löysit?”
Jeffrey
