että Jeffrey oli lakannut rakastamasta minua.
Neljänkymmenenyhden vuoden ajan hän oli uskonut, että olin hylännyt hänet.
Olimme molemmat surreet koko elämämme jotakin, mitä kumpikaan meistä ei ollut ymmärtänyt.
“Mitä sen jälkeen tapahtui?” kysyin.
Jeffrey selitti soittaneensa kotiini epätoivoisena kuullakseen totuuden suoraan minulta.
Isäni oli vastannut.
Jeffreyn mukaan isäni kertoi hänelle, että kirjeeni nolotti minua ja että olin alkanut tapailla jotakuta toista. Hän sanoi, että halusin Jeffreyn jatkavan elämäänsä.
“Isäni ei koskaan kertonut minulle, että soitit”, kuiskasin.
“Tiedän.”
“Miksi hän tekisi niin?”
Jeffrey näytti väsyneeltä.
“En tiedä, mitä isäsi uskoi. Tiedän
