talossani. Peräännyin hitaasti pitäen sitä silmällä. Mitä kauemmin katsoin, sitä oudommalta se tuntui.
Sen ruumis oli pieni mutta pelottava, kuin keltainen kilpi, jota koristivat mustat täplät.
Sen kyljistä törrötti pitkiä, kaarevia piikkejä, jotka saivat sen näyttämään paljon vaarallisemmalta kuin se todellisuudessa oli. Vaikutti siltä kuin luonto olisi luonut sen erityisesti pelottelemaan ihmisiä.
Muutaman minuutin kuluttua uteliaisuus voitti pelon. Lähestyin sitä hitaasti toivoen, että se hyppäisi. Se ei hypännyt. Otin kuvan ja jaoin sen ystävieni kanssa.
Vastaukset tulivat nopeasti.
”Älä koske siihen.”
”Sytytä tuli autotalliin.”
”Se vaikuttaa myrkylliseltä.”
”Onko se todella
