Mitä tehdä, jos oireet häviävät?
Älä jatka päivää normaalisti vain siksi, että oireet ovat loppuneet.
Kotona ei voida luotettavasti päätellä, oliko kyseessä TIA, aivohalvaus vai jokin muu neurologinen sairaus.
Lääkärin arvioon voi tilanteen mukaan kuulua esimerkiksi:
• neurologinen tutkimus
• verikokeita
• pään tietokonetomografia tai magneettikuvaus
• aivojen ja kaulan verisuonten tutkimuksia
• sydämen rytmin tutkimista
• eteisvärinän arviointia
• verenpaineen ja sydän- ja verisuoniterveyden arviointia
Tutkimusten tarkoituksena on selvittää oireiden syy ja arvioida mahdollisia tulevan aivohalvauksen riskitekijöitä.
Kuka on suuremmassa riskissä?
TIA tai aivohalvaus voi tapahtua kenelle tahansa, mutta riski kasvaa tiettyjen sairauksien ja elämäntapatekijöiden yhteydessä.
Tärkeitä riskitekijöitä ovat esimerkiksi:
• korkea verenpaine
• diabetes
• eteisvärinä
• sydän- ja verisuonisairaudet
• tupakointi
• aiempi aivohalvaus tai TIA
• ikääntyminen
Riskitekijöiden tunnistaminen ja hoitaminen voi auttaa pienentämään tulevan aivohalvauksen riskiä.
Milloin on haettava kiireellistä apua?
Hakeudu välittömään hätäapuun, jos henkilölle kehittyy äkillisesti:
• kasvojen roikkumista
• toispuolista heikkoutta tai tunnottomuutta
• puhevaikeuksia
• näön menetystä tai muuta äkillistä näköhäiriötä
• vakavia tasapaino- tai koordinaatio-ongelmia
• äkillistä sekavuutta
• poikkeuksellisen voimakasta ja äkillistä päänsärkyä
Toimi näin, vaikka oireet paranisivat muutaman minuutin kuluttua. Älä odota seuraavaa kohtausta.
Yhteenveto
TIA-kohtaukset voivat jäädä huomaamatta, koska oireet voivat hävitä nopeasti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tapahtuma olisi merkityksetön.
Äkillinen heikkous, tunnottomuus, kasvojen roikkuminen, puhevaikeus, näkömuutos, huimaus, tasapainon menetys, sekavuus tai poikkeuksellisen voimakas päänsärky voivat olla merkkejä TIA:sta tai aivohalvauksesta.
TIA:ta ei pidä jäädä seuraamaan kotona siinä toivossa, ettei oire palaa.
Jos aivohalvaukseen sopivia oireita ilmenee, muista B.E. F.A.S.T. ja hakeudu välittömään lääketieteelliseen arvioon – myös silloin, kun henkilö näyttää palautuneen täysin normaaliksi.
