Uusi tutkimus on herättänyt kysymyksiä L-tyypin kalsiumkanavan salpaajien (LCCB-lääkkeiden) mahdollisista vaikutuksista verisuoniin ja sydämen vajaatoiminnan riskiin. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tarkoita, että lääkitys olisi vaarallista kaikille tai että sitä pitäisi lopettaa ilman lääkärin ohjetta.

Korkean verenpaineen hoitoon käytetään useita erilaisia lääkeryhmiä. L-tyypin kalsiumkanavan salpaajat ovat yksi yleisesti käytetyistä vaihtoehdoista, ja niiden tarkoituksena on muun muassa rentouttaa verisuonia ja auttaa alentamaan verenpainetta.

Penn Staten yliopiston tutkijat tarkastelivat LCCB-lääkkeiden vaikutuksia rotilla sekä ihmisen soluilla tehdyissä laboratoriokokeissa. Tutkimuksessa havaittiin verisuonissa muutoksia, jotka herättivät kysymyksiä näiden lääkkeiden pitkäaikaisista vaikutuksista.

Liikaa kalsiumia väärässä paikassa

Verisuonten seinämissä sijaitsevat verisuonten sileät lihassolut eli VSMC-solut, jotka osallistuvat verenkierron säätelyyn supistumalla ja rentoutumalla. Solujen toimintaan vaikuttaa muun muassa kalsiumin määrä niiden sisällä.

Tutkimuksen mukaan kohonneeseen verenpaineeseen liittyvissä verisuonimuutoksissa VSMC-solujen toiminta voi muuttua tavalla, joka edistää verisuonten seinämien paksuuntumista ja jäykistymistä. Tätä kutsutaan verisuonten uudelleenmuodostumiseksi.

L-tyypin kalsiumkanavan salpaajat kehitettiin osittain vaikuttamaan tähän kalsiumin kulkuun ja vähentämään verisuonten supistumista. Tutkijat havaitsivat kuitenkin laboratoriokokeissa myös toisen mekanismin, jonka kautta lääkkeet liittyivät VSMC-solujen uudelleenmuodostumiseen ja lisääntymiseen.

Nämä havainnot ovat kiinnostavia tutkimuksen kannalta, mutta eläin- ja solumallit eivät yksinään osoita, että sama vaikutus tapahtuu samalla tavalla kaikilla lääkettä käyttävillä ihmisillä.

Sydämen vajaatoiminnan korkeampi esiintyvyys

Tutkimuksessa analysoitiin lisäksi kliinisen tietokannan epidemiologisia tietoja. Aineistossa sydämen vajaatoimintaa havaittiin useammin LCCB-lääkkeitä käyttävillä verenpainepotilailla kuin potilailla, jotka käyttivät muun tyyppisiä verenpainelääkkeitä.

Tämä on kuitenkin havainnoiva yhteys. Tällainen tutkimusasetelma ei pysty yksinään osoittamaan, että LCCB-lääkkeet aiheuttivat sydämen vajaatoiminnan. Potilasryhmien välillä voi olla myös muita eroja, jotka vaikuttavat tuloksiin.

Tutkimustulokset voivat silti auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin sitä, miten pitkäaikainen verenpainetauti ja sen lääkehoito vaikuttavat verisuoniin ja sydämeen.