Keittiössä seisominen kuppi lämmintä inkivääriteetä kädessä ja talon hiljaisuuden hengittely saa aikaan tietynlaista taikaa. Asuessani yksin 73-vuotiaana keittiösaarekkeestani on tullut kotini ehdoton sydän. Siellä pilkon vihannekseni, kaulitsen piirakkataikinan ja kokoonnun ystävien kanssa heidän tullessaan kylään.
Mutta äskettäin, pyyhkiessäni tiskejä, huomasin tuijottavani tuota pientä hyllyä. Tiedättehän sen…
Yksi, josta puhun – joko pieni, kohotettu huuli tiskin etureunassa tai pieni, matala upotettu hylly, joka on rakennettu saarekkeiden sivulle tai taakse. Vuosien ajan oletin vain, että se oli omituinen suunnitteluvalinta tai paikka, jossa postini voi kömpelösti tasapainotella.
Mutta ihmisenä, joka arvostaa syvästi Keskilännen ja
