Joka kerta, kun lankoni ajoi minut kotiin

väkivallan muodosta –hitaasti varastettu, yksi menetetty yö kerrallaan, ihmisten toimesta, jotka olivat varmoja, että luotin liikaa huomatakseni sitä.



Marcus oli oikeassa yhdessä asiassa, heti alussa kuiskatessaan sen tajuttoman naisen kuullen, jonka hän luuli koskaan kuulevan sitä.


Luotin heihin aivan liikaa.


En koskaan tee tuota tiettyä virhettä enää – ja nyt käytän aikani varmistaakseni, etteivät muutkaan naiset tee.


LOPPU


Seuraava artikkeli

Varasin ja maksoin varausmaksun perhelomasta, ja illallisella äitini ottisellaista joka ei jätä näkyviä jälkiä, sellaista joka tyhjentää tilisi ja samalla itsetuntosi, sellaista joka piiloutuu sanojen taakse: olet vain väsynyt, hajamielinen, huonossa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *