Ja juuri sillä hetkellä kaikki sisälläni särkyi.
Ei siksi, että salaisuudet olisivat yhtäkkiä tulleet hyväksyttäviksi.
Eivät olleet.
Hän oli valehdellut.
Hän oli sulkenut minut ulkopuolelle.
Hän oli tehnyt päätöksiä, jotka olisivat voineet pilata hänen uransa ja vaarantaa hänen itsensä.
Mutta kaiken sen alla oli mies, joka oli yrittänyt epätoivoisesti suojella ihmisiä ja kantoi samalla surua, jota hän ei ollut koskaan antanut itselleen lupaa jakaa.
Silti kuiskasin hänen rintaansa vasten:
“Et suojele ketään sulkemalla hänet ulkopuolelle.”
“Tiedän.”
“Suojelet heitä luottamalla heille totuuden.”
Hän piti minusta tiukemmin kiinni.
“Tiedän.”
Takanamme Arnold soitti
