ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Mutta kohtasimme ne vuodet yhdessä.
Tiesin, kuinka Irene piti kahvistaan. Tiesin, mikä polvi vaivasi häntä sään muuttuessa. Tiesin, ettei hän teeskennellyt pelkäävänsä ukkosmyrskyjä, vaikka vihasi niitä. Tiesin, että hän itki vanhojen elokuvien aikana ja säilytti syntymäpäiväkortteja puisessa laatikossa makuuhuoneen kaapissa.
Tunsin hänen pienet äänet, joita hän päästi nukkuessaan. Tiesin eron hänen aidosti iloisen hymynsä ja sen välillä, jota hän käytti teeskennellessään, ettei ollut järkyttynyt.
Tiesin, miten hänen kasvonsa loistivat aina, kun joku lastenlapsistamme astui huoneeseen.
Luulin tietäväni hänestä kaiken mahdollisen.
Tänä vuonna juhlimme sitä,
