ole.”
Tuo vastaus näytti hämmentävän häntä.
Jatkoin.
”Autoit minua. Monta kertaa. Ja olin kiitollinen. Mutta apu ei korvaa poikani tulevaisuutta.”
Richard tuijotti minua.
”Tässä ei ole kyse hänen tulevaisuudestaan.”
”Juuri siitä on kyse.”
Huutokauppakamari keräisi maksunsa. Verot veisivät toisen osan. Loput menisivät Noahille perustettavaan rahastoon, josta rahat olisi varattu koulutukseen, terveydenhuoltoon, tuleviin elinkustannuksiin ja – jos hän haluaisi – taiteelliseen uraansa.
Evelyn oli jo auttanut minua löytämään asianajajia ja talousneuvojia, jotka työskentelivät nuorten taiteilijoiden perheiden kanssa.
Kukaan ei antanut kaksitoistavuotiaalle matkalaukkua, joka oli täynnä kolmea miljoonaa dollaria.
Richard tiesi sen.
Hän ei
