Tyypin 2 diabetes ja insuliiniresistenssi ovat yleisiä aineenvaihdunnan häiriöitä, joihin voidaan vaikuttaa monilla elämäntapatekijöillä. Ruokailutottumuksilla, liikunnalla ja painonhallinnalla voi olla tärkeä rooli verensokerin hallinnassa, mutta yksittäiset keinot eivät takaa diabeteksen paranemista tai remissiota kaikille.

Tyypin 2 diabetes ja insuliiniresistenssi vaikuttavat miljooniin ihmisiin maailmanlaajuisesti. On helppo ajatella, että sairaudet määräytyvät kokonaan perimän perusteella, mutta todellisuudessa niiden kehittymiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristöön ja elämäntapoihin liittyvät tekijät.

Myös ruokailutottumuksilla voi olla merkitystä. Tutkimuksissa on havaittu, että elämäntapamuutokset voivat parantaa verensokerin hallintaa ja joillakin tyypin 2 diabetesta sairastavilla johtaa remissioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sairaus olisi pysyvästi parantunut tai että lääkityksestä voisi luopua ilman lääkärin arviota.

Diabeteksen ja insuliiniresistenssin ymmärtäminen

Tyypin 2 diabeteksen yleistymiseen vaikuttavat monet tekijät. Ruokavalion laadun, fyysisen aktiivisuuden, painon, unen ja muiden elämäntapatekijöiden lisäksi myös perimä vaikuttaa sairastumisriskiin.

Tyypin 2 diabetesta kutsuttiin aiemmin aikuistyypin diabetekseksi, koska sitä todettiin pääasiassa aikuisilla. Nykyään sitä todetaan myös nuoremmilla, mutta tämä ei tarkoita, että ruokavalio olisi ainoa sairauden syy. Myös perinnöllisyydellä on tärkeä merkitys.

Identtiset kaksoset voivat sairastua eri tavoin, mikä osoittaa, että geenit eivät yksin määritä tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Elämäntavat ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa merkittävästi kokonaisriskiin.

Insuliiniresistenssi ei ole vain päälle tai pois

Insuliiniresistenssiä voidaan ajatella jatkumona. Elimistön solut voivat reagoida insuliiniin enemmän tai vähemmän tehokkaasti, ja herkkyys voi muuttua ajan mittaan.

Kun insuliiniresistenssi lisääntyy, haima voi aluksi kompensoida tilannetta tuottamalla enemmän insuliinia. Jos kompensaatio ei enää riitä, veren glukoosipitoisuus voi kohota ja seurauksena voi olla esidiabetes tai tyypin 2 diabetes.

Mikä on insuliini?

Glukoosi on elimistön tärkeä energianlähde, jota käytetään muun muassa aivojen ja lihasten energiantuotannossa. Sitä muodostuu ruoansulatuksessa erityisesti hiilihydraatteja sisältävistä ruoista, kuten leivästä, pastasta, riisistä, perunoista ja sokeripitoisista tuotteista.

Kun aterian jälkeen glukoosipitoisuus veressä nousee, haima vapauttaa insuliinia. Insuliini auttaa elimistön soluja ottamaan glukoosia käyttöön ja osallistuu ylimääräisen glukoosin varastointiin.

Runsas tai nopeasti imeytyvä hiilihydraattimäärä voi nostaa verensokeria nopeasti. Aterian vaikutukseen vaikuttavat kuitenkin myös annoskoko, kuidun määrä, proteiini, rasva sekä fyysinen aktiivisuus.

Kahvin analogia insuliiniresistenssiin

Insuliiniresistenssiä voidaan havainnollistaa kahvin avulla: kun elimistö tottuu kofeiiniin, sama vaikutus voi ajan myötä tuntua heikommalta. Vertaus auttaa ymmärtämään ajatusta, mutta insuliiniresistenssi on biologisesti huomattavasti monimutkaisempi ilmiö.

Insuliiniresistenssissä kudokset reagoivat insuliiniin heikommin, jolloin elimistö voi joutua tuottamaan enemmän insuliinia ylläpitääkseen veren glukoosipitoisuutta sopivalla tasolla.

Miten lääkärit mittaavat diabetesta?

Diabeteksen arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi paastoverensokeria ja pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaavaa HbA1c-mittausta. Paastoverensokerin diagnostiset raja-arvot ovat yleisesti seuraavat:

• Alle 100 mg/dl eli alle 5,6 mmol/l: yleensä normaali paastoverensokeri.
• 100–125 mg/dl eli 5,6–6,9 mmol/l: esidiabetekseen sopiva taso.
• Vähintään 126 mg/dl eli vähintään 7,0 mmol/l: diabetekseen sopiva taso, joka yleensä edellyttää asianmukaista varmistamista terveydenhuollossa.

Yksittäinen tulos ei kuitenkaan kerro koko tilannetta. Diagnoosi tehdään asianmukaisten laboratoriotutkimusten, oireiden ja muun terveystiedon perusteella.

Miksi kohonnut verensokeri on tärkeä?

Pitkään jatkuva korkea verensokeri voi vahingoittaa verisuonia ja hermoja sekä lisätä diabetekseen liittyvien komplikaatioiden riskiä. Näitä voivat olla esimerkiksi hermovauriot, munuaisvauriot, silmän verkkokalvon vauriot ja sydän- ja verisuonisairaudet.

Siksi verensokerin hyvä hallinta on tärkeä osa tyypin 2 diabeteksen hoitoa ja komplikaatioiden ehkäisyä.

Varhainen havaitseminen ja mitä tehdä

Paastoverensokeri ja HbA1c ovat tavallisia keinoja arvioida verensokeritasapainoa. Paastoinsuliinia voidaan tutkia joissakin tilanteissa, mutta sitä ei käytetä yksinään tyypin 2 diabeteksen diagnosointiin.

Jos sinulla on todettu insuliiniresistenssi, esidiabetes, tyypin 2 diabetes, munasarjojen monirakkulatauti tai rasvamaksa, kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sopivasta seurannasta ja elämäntapamuutoksista.

1. Kiinnitä huomiota hiilihydraattien laatuun

Hiilihydraatit muuttuvat ruoansulatuksessa glukoosiksi, mutta kaikki hiilihydraatin lähteet eivät vaikuta verensokeriin samalla tavalla. Runsaasti lisättyä sokeria ja nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja sisältävät tuotteet, kuten virvoitusjuomat ja makeat juomat, voivat nostaa verensokeria nopeasti.

Ruokavaliossa voi olla hyödyllistä suosia kuitupitoisia vaihtoehtoja, kuten kasviksia, palkokasveja, täysjyväviljoja, pähkinöitä ja siemeniä.

2. Lisää proteiinia, kuitua ja terveellisiä rasvoja

Aterian kokonaisuus vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti hiilihydraatit imeytyvät. Proteiinin, kuidun ja terveellisten rasvojen yhdistäminen hiilihydraatteihin voi tehdä aterioista täyttävämpiä ja auttaa tasaamaan aterianjälkeistä verensokerivastetta.

Esimerkiksi makean aamiaisen sijaan voi valita kananmunia, luonnonjogurttia, pähkinöitä, siemeniä tai muita proteiini- ja kuitupitoisia vaihtoehtoja.

3. Lisää kasvisalkupala aterialle

Kasvisten lisääminen aterialle on yksinkertainen tapa kasvattaa kuidun ja muiden ravintoaineiden saantia. Salaatti, höyrytetyt vihannekset tai muu kasvislisäke voivat muodostaa aterian ensimmäisen osan.

Kasvisalkupalaa ei kuitenkaan pidä pitää diabeteksen hoitona itsessään, vaan yhtenä osana monipuolista ruokavaliota.

4. Käy lyhyellä kävelyllä aterian jälkeen

Fyysinen aktiivisuus auttaa lihaksia käyttämään glukoosia energiaksi ja voi vaikuttaa myönteisesti verensokeriin. Lyhyt kävely aterian jälkeen voi olla helppo tapa lisätä liikuntaa päivään.

Esimerkiksi noin 10 minuutin rauhallinen kävely yhden aterian jälkeen voi olla hyvä lähtökohta. Liikuntaa kannattaa lisätä vähitellen oman kuntotason ja terveydentilan mukaan.